Osa 1. Mitä minä teen ?

Tästä osasta tuli aika lyhyt jä tylsä, no-o, seuraava osa onkin sitten kymmenentuhattaviisisaataaneljäkymmentäkaksi kertaa jännittävämpi, luulisin :---D Lukemaan!

Taksi jätti minut pienen mökin pihaan, miksi kaikki aina jättävät minut ? Kysymykseen en ole ikinä löytänyt vastausta. Mutta nyt olin tässä, laitoin silmäni kiinni ja nipistin itseäni, ei, olen nyt tässä eikä sitä voi muuttaa.

Kaipasin lapsuutta, sitä kun äitini otti minut syliin ja rutisti niin kauan kun pyristelin itse pois, takaisin leikkieni pariin.

Havaduin kun lapsi käveli ohitseni, laittoi laukustaan lehden maahan, ja huikkasi mukavat päivän jatkot.

"Minun täytyy etsiä töitä.", Sanoin itsekseni ja ja aukaisin lehden.

Pienen pohdiskelun jälkeen, ajattelin kokeilla jotakin erikosimpaa! Kiihkeä fani! Sen otan!

Kaikki tuntui niin oudolata, uusi talo (jos sitä nyt taloksi voi sanoa) ja uusi outo kaupunki.

Juoksin puistoon, siellä oli hiljaista, vain pari ihmistä siellä täällä. Tunsin tarvitsevani jotakin todella tärkeää, mutta en tiennyt mitä se oli, kunnes tajusin. Tarvitsin ystäviä!

Koitin puhua ihmisille joita oli puistossa, mutta he eivät tuntuneet ymmärtävän minua, kaikki oli yhtäkkiä outoa. Minulle tuli hieman paha olo, mutta ajattelin sen vain olevan tavallista pahoinvointia.. kunnes pimeni, ja kun taas heräsin..

.. olin tekemässä tuttavuutta toisen naisen kanssa! Tiesin jopa hänen nimensäkin, Jamie! Hän oli Jamie!

En ymmärrä mikä minuun on mennyt, kaikki vain tapahtui kun muutin tänne!

Kaikki oli näin hyvin, kunnes hän vain juoksi pois, järkyttyneenä.

Istuin taksiin ja sanoin osoitteeni.

"Anteeksi, missä päin se talo mahtaa olla ?", kuski kysyi selvästi hämmentyneenä, joten minun täytyi neuvoa tie mökin pihaan.

Taas minut jätettiin yksin viileään kesäyöhön, astuin mökin sisälle, kalusteita ei juuri ollut, vanha nitisevä puusänky, joka haisi homeelle, vessanpönttö nurkassa ja yksi kuihtunut kukka.